-->

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kyösti ja Ykä saavat toisensa

Kyöstistä tulee ukkomies ja elämä hymyilee, vaikka hääyö ei sujukaan aivan odotusten mukaan.

Kyöstin häät
Kyöstin häihin yleisöä pääsee hyvin vähän:
äiti, isä, Ykän käly – yleisö jää tähän.
Esteitä ei löydy, vihkiäiset päättyy hyvin,
Kyöstin sekä Ykän sydämissä hellyys syvin.
Häiden jälkeen ylkä-äijät viedään risteilylle,
Kyösti sekä Ykä vetää kännäysvermeet ylle.
Öölii sekä väkeviä äijät hörppii kyllä,
hääyön viettää päivystäen yrjöö pöntön yllä.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Lisää käänteitä Kyöstin elämässä

Päivän runossa Kyösti on tärkeän päätöksen äärellä.

Ykän kysymys
Ykä kömpii yöllä Kyöstin kylkeen.
Kyösti lähes nenään vetää sylkee
Ykän kysyessä hältä yllättäin:
"Kyösti, yljäkseni lähtisitkö näin?"

Kyösti hämmästyksissänsä rykäisee,
"Kyllä", köhii, Ykän syliin nykäisee.
Silmistänsä räpyttelee kyyneleen
lämmön hyökyessä yrmyyn sydämeen.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Lisää Kyöstiä

Kyösti on uusi suosikki-ihmiseni. Tämän päivän runossa kuulemme lisää Kyöstin ja Ykän ystävyydestä.

Kyöstin ystävä
Kyöstin hyvä ystävä,
Ykä nimeltään,
kylään ryykäs Kyöstille
syömään, ryyppäämään.

Siellä äijät örisi,
öölit läikkyen,
mässytteli pihvejä
silmät väikkyen.

Ykä tykkää Kyöstistä,
Kyösti Ykästä.
Ystävyyttä enempää
ei kellään lykästä!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Opetushaiku ja Kyöstin elämää

Neljä päivää on jälleen vierähtänyt, ja neljä runoa on päivittämättä. Korjataan tämä.

23.4.2016
Keskustelimme ystävieni kanssa maalaislasten vaarallisesta elämästä. Keskustelu synnytti opettavaisen runosen.

Älä oikaise
siltarumpujen ali
tai kuolet sinne.

24.4.2016
Loput kolme runoa kertovat Kyösti-nimisen miehen elämästä. Kyöstin elämässä ei esiinny lainkaan takavokaaleja, etuvokaaleja sen sijaan on kaikkialla. Ensimmäisessä runossa Kyöstillä on ikävä yöllinen ongelma.

Yösyöppö Kyösti
Kyösti yöllä mökissänsä
nälkäisenä pyörii.
Pötsi möyrii höyrypäänä,
häärii sekä hyörii.

Yösydännä pötsi pystyy
Kyöstin nöyräks lyömään:
Kyösti nyt yökyöpelinä
könyääpi syömään.

25.4.2016
Toisessa runossa Kyöstillä on terveyshuolia.

Kyöstin tyrä
Kyöstin pötsi pömpöttelee,
särkee sekä pörähtelee.
Kyösti säikkyy: liekö syöpä?
Lääkärinsä hörähtelee:
"Tyrä täällä pötsissäsi
pöllöstelee töllöntyötä,
eikä lähde iän myötä."
Kyösti käyttää tyrävyötä.

26.4.2016
Kolmannessa runossa Kyösti tympääntyy työhönsä ja suunnittelee repäisevää irtiottoa. Tällä kertaa mukana menossa on myös Kyöstin kaveri Ykä.

Ryöstäjä Kyösti
Kyöstin työ
järjen syö.
"Jätän työn,
leiväks lyön:
ryöstäjäksi
villeimmäksi
tänään ryhdyn!"
"Tähän yhdyn!"
Ykä möyhää.
Äly köyhää
äijäin päässä,
järki täysin
teräsjäässä.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Laiskamadon lörpötyksiä

Olen ollut tällä viikolla laiska sekä kirjoittamaan että julkaisemaan runoja. Tässä nyt kuitenkin neljä runoa neljälle päivälle.

19.4.2016
Kuhajutut on hauskoja, kuha on huumorintajuinen.

Kuhajuttu
Ei tarvii olla
vinkeä vitsiniekka
kuha on kiva.

20.4.2016
Päivämäärän inspiroima tuotos.

4:20
en ole koskaan
pössytellyt pilveä
haju on tuttu

21.4.2016
Katsoin klassikkoelokuvan. Runo on mukaelma Virve Rostin kappaleesta Sata salamaa.

Huuliharppukostaja
Hiljenee autiomaa,
linnutkin vaikenevat.
Cowboyt ja rosvot piiloutuu,
kun huuliharppu vonkuu.

Ammutaan ongelmat pois,
anteeksi antaa en vois,
kun liipaisinsormi painautuu,
ja ruumiit kylmenee.

Kun revolverini iskee tulta,
ja aivot pellolle räjähtää,
et kostoani voi riistää multa –
raivo jäljelle jää!

Kun huuliharppuni meille soittaa,
ja junaan valmis oot nousemaan,
minä kostan törkeän vääryyden,
ja sut haudataan multiin maan.

22.4.2016
Runo kuvaa tämänhetkistä olotilaani.

Laiskamato
Mullan alla mukavasti
laiskamato lepäilee.
"Siinä nukkuu iltaan asti",
madon äiti epäilee.

Laiskamadon kompostissa
kolo pitäis kaivaa,
mutta se on matoselle
liian paljon vaivaa.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Huonoa runoutta

Tänään vietetään huonon runouden päivää. Sen kunniaksi kirjoitin vielä tavallistakin huonomman runon.

Rakkaalleni
Sun kasvos on kuin aamunkoitto,
punakat ja kärsineet.
Äänesi kun huilunsoitto
rikkoo lasiesineet.

Oot mun oma lottovoitto,
kolme oikein ja lisänumero.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Tekstiä tulla tuiskuttaa

Runo ei perustu tositapahtumiin.

Yli-innokas fani
Antti Tuisku,
oot niin muisku,
värikäs kuin vappuhuisku!
Laita pois se paloruisku –

lupaan lopettaa stalkkaamisen.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Viisujen virittelyä

Yksi vuoden kohokohdista lähestyy: Euroviisut veisaillaan alle kuukauden päästä! Riimittelin innostukseni runoksi.

Eurovision laulukilpailu
Kohta kansa koolle kootaan,
suvut sohville solahtaa
kuulemaan kun laulut raikaa,
viisut viihtyisät veisaillaan.
Tanhutaiston taikavoima,
laululoiston lieto lumo
syömmet sykkimään sykäyttää,
sieluille suloja suopi.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Leffafiilistelyä

Kävimme ystävättärieni kanssa katsomassa Deadpoolin.

Kuolonlampi, surmanallas,
kostaja kauhunkasvoinen
kalman kylvi, murhan manas
sankari hurmeenhimoinen.
Luodit lensi, miekat moikui,
ahteriin ammus ampaisi.
Kuolonlampi, surmanallas
kultansa kotiin kuljetti.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Automaattiangstia

Päätin kokeilla, millaista runoutta syntyy, jos antaa kännykän automaattisen tekstinsyötön päättää suunnan. Valitsin joka säkeen ensimmäisen sanan itse, sitten valitsin aina kännykän ehdottamista kolmesta sanasta sopivimman tai mielenkiintoisimman kunnes sain kokoon järkevän virkkeen. Lopuksi poistin pari huonosti sopivaa säettä ja järjestin loput mielestäni loogiseen järjestykseen.

Runo paljastaa yllättäviä asioita matkapuhelimeni sielunelämästä. Tunteettomaksi luulemani laitteen sisällä asuukin angstinen romantikko, joka kipuilee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa mutta viime kädessä kuitenkin uskoo ihmiskunnan hyvyyteen.

Mennäänkö naimisiin ystävänpäivänä?
Missä olet nyt?
Minne katosi päivät?
Miksei vieläkään ole rauhaa?
Olen iloinen ja onnellinen, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Mistä tietää olevansa rakastunut?
Mistä tietää olevansa valmis palaamaan takaisin alkuun?
Voisitko kertoa, mitä on tulossa ja menossa?
Muut kuin hullut eivät tunne toisiaan.

Miten mies isketään?
Miten nainen etsii naista?
Miksi kaapista pitää tulla ulos?

Kenelle kellot soivat komeasti?
Ketä kiinnostaa?
Kuka tahansa voi olla myös hyvä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kalevalan kankahilla

Tämänpäiväinen runo on erään lukemani fanficin inspiroima (ei saa tuomita). Koska yritän tehdä elämästäni mahdollisimman vaikeaa, kokeilin kalevalamittaa. Ihan kaikki tavut eivät ole oikean pituisia, mutta suurin osa säkeistä on luullakseni ainakin sinnepäin.

Kiitos sulle, kumppanille,
ystävälle yksinäisen,
auttajalle avuttoman,
tuelle tuntemattoman.
Mistäs tiesit tänne tulla,
mistä luokseni löytelit?
Tuonen tummilta tuvilta,
Manalan mustilta mailta?
Vaiko teiltä Tapiolan,
Mielikin mustikkamättäiltä?
Mistä tänne tupsahditkin,
viivy vielä vieraanani,
tukenani, turvanani,
lohtuna luonnottomalle.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Muistelu, ero, kameli ja määränpää

Ystäväni haastoi minut kirjoittamaan qasida-runon. Noudatin hänen ohjettaan, jonka mukaan runossa on oltava neljä osaa: muistelu, eron hetki, kamelin ylistys ja määränpää. Runo on hyvästien jättö eräälle yliopistorakennukselle, jonka käytävillä olen laahustanut viimeist kuusi vuotta.

Muistan vielä ujon ensisilmäyksen:
sun oves aukesivat kuin mua kutsuen.
Mä varjoon astuin suuren aulas viileyden,
kohtuun portaiden ja kiviseinien.

Silmästäni valutan nyt kyynelen,
kun taakseni mä jätän hahmos valkoisen.
Muistot kauniit rinnassani repien
poispäin otan ensimmäisen askelen.

Vaan kameli kun laukkaa yli dyynien
on kyttyröihin varastoinut viisauden –
tiedon, taidon kaiken opettajien.
Sen voimin kulkee läpi hiekkamyrskyjen.

Nyt eessäni nään epävarman huomisen,
vaan sitä päin käyn reippaasti ja pelkää en.
Aamuun uuteen herään aina hymyillen,
itseeni ja taitoihini luottaen.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kirkkaus kostaa

Kevät on tullut, mutta silmät eivät ole vielä aivan tottuneet auringonpaisteeseen. Runo on vahvasti Juice Leskisen Aurinko on typerä -kappaleen inspiroima.

Aurinko on ilkeä
Aurinko on ilkeä,
kun se koskee silmiä.
Hienoo kun on lämmin,
mutta paistais lempeämmin!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Rähmäisiä käpäliä

Veljeni haastoi minut kirjoittamaan mämmirunon rähmäkäpälän näkökulmasta. Tässä se on.

Ruskeaa kultaa
Mössöä ihanaa, notkeaa, tummaa –
jos joku ei tykkää, niin onhan se kummaa.
Mämmiin nyt peittykööt rähmäiset tassut,
mämmillä täyttykööt pikkuiset massut!

Myöhästelyä

Ah ja voi, unohdin perjantaina runoilla ja lauantainkin runon sain valmiiksi vain puolenyön jälkeen. Ripottelen tuhkaa päälleni. Tässä kuitenkin runot kummallekin päivälle.

8.4.
Perjantain ja lauantain välisen yön voi tiivistää seuraavaan haikuun:

painajaisia
ikkunan takana mies
huh, aamu tuli

9.4.
Toinen runo on vastaus serkkuni antamaan haasteeseen, joka kuului näin: "Kirjota tosi teinimäinen runo, sellanen teennäistaiteellinen, junou, semmonen, millasen kirjottaa teini, joka jakaa facebookissa mietelauseita ja käyttää paljon hymiöitä ja huutomerkkejä." Inspiraationa toimi sillan alla pari päivää sitten näkemäni kuollut pulu.

elämän hauraus
kuolleen linnun kadulle näin
vaipuneen
sen pään kuin uneen siiven alle
taipuneen
se särön teki sydämeeni
pysyvän!
kuin oisin kuullut linnun multa
kysyvän:
"oi miksi päättyi elämäin niin
varhain?"
ei mulle rauhaa jättänyt tää
harhain!
linnulle mä tahdoin levon
antaa
sen mullan syliin omin käsin
kantaa!
nyt haudan päälle kirkas kyynel
vierähtää
vaan sydämeltäin tuska ei voi
kierähtää!

torstai 7. huhtikuuta 2016

Luovuuden lähteikössä

Aina kirjoittaminen ei ole helppoa.

Runosuoni
Rämmin, kömmin, räpiköin,
uppoon veteen mustaan.
Riimittelen päivin öin,
raakileita rustaan.
Silmäkkeissä sompailen,
taivu ei vaan kieli.
Muusaa huudan, rukoilen:
jo nosta suosta mieli!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Verkkoja vesillä

Olen tänään verkostoitunut. Siitä haiku.

verkostoitukaa
ei sitä koskaan tiedä
kenen haaviin jää

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Korvaamattomia kausiherkkuja

Korvasienikausi on kohta käsillä. Tänä vuonna en vielä ole päässyt kyseistä myrkkyherkkua maistamaan, mutta viime keväänä sieniä oli putkahtanut näppärästi taloyhtiön pihalle. Todellista lähiruokaa.

Korvasieni
Korvassani kutisee,
siinä kasvaa möykky pieni.
Lääkäri vain mutisee:
"Taitaa olla korvasieni."

Köntti tummanruskea,
kurttuinen ja haperoinen
koittaa esiin puskea,
paisuu niin kuin jokin loinen.

Vaiva silti vaaraton,
kunhan tietää oikeen hoivan.
Ja kun ryöppää kasvuston,
sienisoossin saapi oivan!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Reypasta runoilua

Tämän päivän runo on oikeastaan Tähtien sota -aiheinen Kaija Koon Tinakenkätytön uudelleensanoitus.

Hiekkakenkätyttö
Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Hän katselee yksinäisenä itään,
tuo tyttö hentoinen hiekkaa kengissään.
Kuuluuko sieltä äitii tai isää,
ettei tarttis täällä olla vaan yksinään?

Hän on kuiskannut viestin tähtiin:
"Isä, äiti, tulkaa jo kotiin!"

Ehkä hänet on luotu lentämään,
eikä raatamaan toisten renkinä?

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Hän muistaa, kuinka Niimassa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän lentää galaksiin
ja jedimestarin voimillaan tukkii toisten suut.

Et täällä voi olla sä paikoillaan,
muuten menee voimasi hukkaan!
Lennä sinne missä on vihreää,
siellä Kylo miekallaan tähtää.

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Kun valomiekkaa käyttää,
sun voima väreilee.
Kylo voimatemppuja näyttää
ja kaikki syttyy tuleen.

Voiman kaiken voittavan
tunnet sua kutsuvan,
tyttö hiekkaplaneetan...

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Palindromien paluu

Palindromit ovat parhautta.

Ikuauki
Nikola Lokin
aatos sotaa
käy, yäk.
Ikihiki:
otsaa raha raasto.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Pupu päristelee menemään

Motoristiserkkuni on jälleen haastanut minut. Viimeksi piti runoilla moposta, nyt on edetty jo moottoripyörään.

Moottoripyöräostoksilla
Runkosi on runoutta,
voimansiirtos viehättää.
Kukkarossa Matti, mutta
ostamatta et sä jää.

Rahat lainaan taikka pöllin,
omakseni sinut saan!
Istuimellasi kun köllin,
hukun onneen huumaavaan.

Moottorisi murahdukset
musiikilta kalskahtaa.
Skoottereiden surahdukset –
niille voin vain naurahtaa.

Moponi on mulle rakas,
sinä vielä rakkaampi.
Kaupasta kun ajan takas,
sydämeni hakkaapi.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Extra dikt

Jag skrev en dikt till i dag. Den är tillägnad en vän som har det svårt.

En äcklig essä
Usch och blä,
hon måste skriva en essä!
Hon är helt disträ
och vill falla ner på knä.

Hitaasti ja epävarmasti

Töps
Töps
Töpöttelen eteenpäin
molemmat pohkeet krampaten
jo 24 tuntia
Muuttoapuloinnista jumissa
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen hyödyntäen lonkkia,
jalkateriä taivuttaen,
hyvin liikkuvat polvet vain yli
Vissiin pitää venytellä

Töks
Töks
Näpyttelen pidemmälle
gradutiedoston syövereissä
jo toista vuotta
Tulevia mullistuksia odotellen
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen kerraten vanhaa,
uudempaa muokkaillen,
hyvin sujuvat vain taukogifit
Runon mittainen venytys

Au au au

Pupu on irti!

Kerran kun mä menin illalla nettiin, se oli perjantai, ja mä menin tähän blogiin ja mietin että mitä runoja nää tyypit oikein kirjoittaa. No mä päätin, et mä panen tän runoilutauon poikki ja käyn kirjoittaa tänne et

tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa

ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan

ja sit ku mä flippaan

Pupu on irti!