-->

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Viimeinen viiksiviikari

Manta sai tänään lakin, Screnzykin loppui jo voitokkaasti, ja nyt on minun osaltani myös tämän NaPon viimeisen runon aika. Kuukauden saa päättää vielä yksi Hertan haastelistan inspiroima runo. Tällä kertaa otsikoksi annettiin "Päivä viiksekkäänä".

Päivä viiksekkäänä
Viikset naamalle aamulla puin,
kampasin, vahasin, siistin ja suin.
Kun keittiöön hipsin ja kahvia hain,
ei äitinikään mua tuntenut lain.
Hän murtovarkaaksi kai mua luuli
ja huusi niin, että naapurit kuuli:
"Ulos ja heti, et tänne saa tulla!"
Ei kai ollut vaihtoehtoja mulla.
Pakkaseen ilman kahvia päädyin,
vaan onneksi ennen kuin hengiltä jäädyin,
ilmestyi auttaja yllättävä:
taikuri sirkuksessa esiintyvä.
Hän viikseni näki ja innostui niin,
että melkein suistui jo hepuliin.
"Etkö sirkukseen auttamaan tulla vois?
Tirehtöörimme viiksensä ajeli pois,
eikä leijona tottele karvatonta -
emme häkkiinsä saa sitä onnetonta!"
Siispä taikurin kanssa sirkukseen menin
ja teltassa leijona (nimeltään Lenin)
raivoissaan karjui, riehui ja huusi.
Tyhjänä nökötti vain häkki uusi.
Mutta kun sille huusin: "Häkkiin ja heti!"
se sisälle juoksi ja oven kiinni veti.
Taikuri kovasti minua kiitti,
mutta minulle sirkuselämä riitti.
Halusin kotiin, vaan voi onnettomuus:
ei naamasta lähtenyt karvoitus uus.
En viiksinein kotiini päässyt ois,
mutta onneksi taikuri taikoi ne pois.
Hän tirehtöörille viikseni antoi
ja tirehtööri niitä työssään kantoi.
Taas totteli leijona kiltisti ain
ja minä pois lähdin kohti kotiain.

Ei kommentteja: