-->

torstai 31. maaliskuuta 2011

Watsonin werryttelyruno

Nyt, kun minut on otettu mukaan osaksi teeistien eliittiä, seuraan minäkin kanssarunoilijoideni esimerkkiä ja jaan yhden pre-napowrimo-runoni.

Tämä on omistettu kaikille luomisen tuskaa poteville kirjailijatovereilleni ympäri maailman.


Nuoren merilehmän kärsimykset

"Miksen mä osaa kirjottaa?!"
valitti herkkä Manaatti
jonka runosuonta kutitti
mutta luomisen vaikeus vaivasi

"No varmaankin sen takia-"
ehdotti Merileijona
jonka kaverit tunsi Keijona
"-ettei sulla oo käsiä."

Joukko kasvaa ja kaunistuu

Ilmoitan täten ilouutisen: ystävämme ja kirjoittajakollegamme Watson liittyy joukkoon iloiseen ja runolliseen! Hänkin nautti ja kärsi vuoden 2010 NaNon kunniakkaasti voittoon ja on muutenkin aito omituinen teeisti. Tervetuloa, Watson! <3

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Venyttelyä

Kuten kirjoittajakollegani jo kerkesikin kirjoittamaan, on ehkä syytä vähän muistella runoilemista. Itse olen joskus jotain runontynkää väsäillyt, pari kalevala-mittaistakin raapustanut, mutta viimeisimmästä on jo melkoisen kauan. Tai niin minä luulin. 

Tänään iski ymmärrys. Olenhan minä runoillut, viime viikolla viimeksi! Ajattelinkin, että on hyvä ehkä esitellä tämä tietty runosuuntaus, koska näitä syntyy luultavasti aika monta huhtikuussa. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Repomiesrunous! 

Tuon jalon miehen omintakeiseen puhetapaan perustuvaa modernia (niin modernia kuin Repomieheen liittyvä asia voi nyt olla) runoutta tulee keksittyä vaikka mistä lauseista. Se lähtee liikkeelle jostain ja jatkaa matkaansa alamäkeen kuin jarruton polkupyörä. Tämän runomitan (jota en osaa analysoida, koska nukuin kielitieteen kurssilla) hienoudet saattavat jäädä huomaamatta Pasilaan perehtymättömiltä. Kannattaa perehtyä. Se on hieno sarja, se. 

Esimerkkirunona tästä tyylisuuntauksesta eräällä luennolla syntynyt huikea mestariteos nimeltään:
 
Direktiivinen preesens

Sinä otat nyt pois sen sormen sieltä!
Otat sormen pois. 
Pois otat tai sormi lähtee. 
Nips vaan irti repeytyy.

Sitten on Pöysti invaliidi,
joutuu rampana pyytämään apua,
kun punnitsee banaaneita kaupassa. 

Heh heh,
joutuu nöyrästi pyytämään apua,
heh heh.

Repomies saa miehekkäästi itse punnita banaanit. 
Itse saa liimata hintalapun pussiin,
eikä tarvitse jutella nätille myyjätytölle. 

EI JUMALAUTA!

Verryttelyä

Vielä ei ole huhtikuu, mutta runosuonta on kuitenkin syytä lämmitellä hiukan etukäteen, jotta se sykkisi kunnolla ensi kuussa. Luovuuden lähteetkin kaipasivat ruoppaamista. Siispä tässä pari taidonnäytettä viime yöltä. Se, että sain ne kirjoitettua melko nopeasti lupaa hyvää NaPoWriMon kannalta, vaikka sisältö onkin ehkä hiukan... omituinen.

Lumisade 27.3
(Omistettu Lauralle)

Lumihiutale on kuin elämä
ainutlaatuinen
ainutkertainen.

Se sulaa pian vedeksi
ja kastelee kenkäni ja sukkani.
Vihaan sitä.

Onneksi löysin kumisaappaani.

Rakkauteni Fukushima

Tunteeni sinua kohtaan
ovat vaurioitunut ydinreaktori

Saat sydämeni sulamaan

Kuin maanjäristys murskasit suojarakennukseni

Ja tämä tunne säteilee voimakkaammin
kuin edes sinun hymysi
syvältä kuoreni uumenista

Se hiipuu yhtä hitaasti
kuin vanhat polttoainesauvat

Eikä mikään merivesi voi lopettaa
tätä kiehuntaa

Sillä rinnassani sykkivä pumppu
lienee epäkunnossa
se käy väärää tahtia
tai pysähtyy

Ja tämä säteily voi muuttaa kaiken
jopa geenit
niin että synnymme uudestaan
uusina
ja väkijoukot vaeltavat evakkoon
rakkautemme hyökyaallon alta
tämän näkymättömän poltteen

Se laajenee ja leviää
kuin syöpäkasvain
jos jodi on jäänyt ottamatta

Alku

Olipa kerran kaksi yllytyshullua. Olipa kerran, tarkemmin sanottuna vuoden 2010 marraskuussa, NaNoWrimo. Myönnetään, toiselle hullulle se oli ollut jo vuonna 2009, mutta ei se mitään. Sitten he löysivät NaPoWriMon. 


Tavoitteena on kirjoittaa runo/päivä. Odotettavissa on luovaa hulluutta, kielilläkirjoittamista ja kuvitusta. Lisäksi tarjolla on luultavasti lievää sekoamista, koska molemmat bloggaajat osallistuvat myös Script Frenzyyn.


Eräät eivät malta odottaa huhtikuuta!
- Hertta ja Pupulainen

THE BEGINNING.