Viimeinen pinnistys

27.4.2017

Vielä yksi uniruno. Minulla on hyvät unenlahjat, mutta valitettavasti niillä on välillä taipumusta painottua päivään eikä yöhön.

Uni ei tule käskemällä,
ei maanittelemalla,
ei pyytämällä,
ei anelemalla.

Se tulee luennolla,
kokouksessa,
työpöydän äärellä,
tenttikirjan sivulta,

mutta sänkyä ja yötä se karttaa.

28.4.2017

Jääkaappirunous on elämän pieniä iloja. Runosta tuli kyllä hieman synkkä.

Et lyö,
mutta silti emme ikinä puhu.
En ole sinulle kulta, sulosilmä,
oma ihana nainen.

Missä aurinko,
hauska hullu haave,
laulu, tanssi, nauru?
Eivät täällä.

Kauan sitten juhla lähelläs herätä,
huomenna olet hapanta rakkautta.







29.4.2017

Inspiraatio uupui, mutta kännykän automaattinen tekstinsyöttö auttoi taas.

Elämä on jännittävää,
elämä on ihanaa.
Elämä on ihanaa, mutta en löytänyt sieltä teetä.

30.4.2017

Vielä viimeinen vappuhaiku.

ilmastonmuutos
yksi ei silti muutu:
jääkylmä vappu

Kevästelyä

25.4.2017

Hesarissa oli hauska juttu, jossa kirjoitettiin uusia runoja käyttäen Katri Valan runon Huhtikuun viimeinen ilta sanoja. Päätin itsekin kokeilla.

Huhtikuu
Ikävä laulu:
kirkuva muuttolintu
kuolleessa ruohossa.
Veren hurmio soi
liian raivokkaasti.

26.4.2017

Pullotimme kämppiksen kanssa simaa. Tämä sai runosuonen pulputtamaan peräti kaksi pikku runoa. Kämppis on joutunut kuuntelemaan viime aikoina tavallistakin enemmän kummallista sanojen vääntelyä, ja toisen runon viimeinen säe onkin hänen suustaan.

1
Pullossa on oltava tarpeeksi avaraa:
täytyy jättää rusinavaraa.
Tämä sima ei ole tusinatavaraa.

2
He irrottautuivat juhlahumusta
pohtimaan järviveden humusta.
Onneksi huhtikuu loppuu kohta.

Lyhyestä virsi kaunis

22.4.2017

Mikä unirytmi?

nukuin huonosti
treenasin koko päivän
oho, valvon taas

23.4.2017

Kokeilin, millaista tekstiä kännykän automaattinen tekstinsyöttö tuottaa. Kännykkä oli ehkä väsynyt.

Miksi tehdä jotain?
Kuka muka jaksaa?
En kyllä tiedä.

24.4.2017

Vihaan märkiä varpaanvälejä.

ihana sauna
ei saa jättää märiksi
varpaanvälejä

Ana Tude kääntää

20.4.2017

Tämän päivän runo kertoo työelämästä. Tarkkaavainen lukija saattaa tunnistaa, minkä laulun sanoitusta runo mukailee.

Sä jätät mut ja mä vaan käännän
Mun sydän särkyy, mä käännän
Sä löydät toisen, mä vaan käännän
Meet naimisiin, mä käännän

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke, onks sen

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke

Kääntää, kääntää
Kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä

Mä nään termei
Mä nään termei

Mä nään termei, mä vaan käännän
Oikoluen, mä käännän
Sun lapset kasvaa, mä vaan käännän
Meret nousee, mä käännän

Kääntää, kääntää

Kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke, onks sen
Onks sen

Jos nyt jaksan viel tän yhden virkkeen yli,
onks sen jälkeen uusi virke
Onks sen jälkeen vielä virke

Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kääntää, kääntää
Kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä kä

Sä jätät mut ja mä vaan käännän

21.4.2017

Lyriikkatuiskutus jatkuu:

Ja me käännetään, käännetään,
tiedostoja-aa, en haluu lopettaa-aa

Käännetään, käännetään

Käännösmuisti-i on ihan timantti-i, 

on ihan timantti-i, on ihan timan-

MOT, Déjà Vu, Google

Käännetään

Yökyöpeli tieteilee

18.4.2017

Olen huono menemään ajoissa nukkumaan.

ilta on nuori
vielä ehtii puuhata
ai niin, yöunet

19.4.2017

Serkkuni haastoi minut kirjoittamaan tiedeaiheisia runoja.

Elämän eliksiiri
Jää, höyry, vesi:
pyhä kolminaisuus.
Sata grammaa painaa desi –
hyvä ominaisuus!
Makeana juotavaa,
suolaisena kantaa.
Huolenpito suotavaa:
älä roskaa rantaa!

Matkapäiväkirja

Lomailin pääsiäisenä Belgiassa. Tässä matkamuistorunoja.

12.4.2017

Menomatka.

lento ja juna
perillä, kaikki hyvin
onko wifiä?

13.4.2017

Brysselin paras nähtävyys oli Mini-Eurooppa.

pikku-Eurooppa
Pisa, Lontoo, Pariisi
Olavinlinna

14.4.2017

Belgiassa oli toki pakko maistella suklaata.

Herkkusista hienohinta,
makehista maistuvinta,
sitä suussasulavinta
suklahista suloisinta!


15.4.2017

Kasvitieteellisen puutarhan etsintää.

kävelyn jälkeen
paraatin nähtyäni
puutarha löytyi

16.4.2017

Villieläinpuistossa oli suloinen ahmapariskunta poikasineen.

Ketterästi kiivin,
hiirenhiljaa hiivin.
Lumen läpi laukkaan,
poronhaaskaa haukkaan.

Litteä on pääni,
harvoin pääsee ääni.
Karvainen on tassu
ja kyltymätön massu.

17.4.2017

Samassa puistossa oli myös ihan oikeita villihevosia.

Vieläkö on villihevosia,
vieläkö jossain przewalskit laukkaa ja hirnuu, przewalskinhevonen,
pelastaa eläinten kantoja tarhaus voi,
vieläkö kavioin jytinä arolla soi?

Pyttyjä ja vokaaliakrobatiaa

Huhtikuu meni ja runoja tuli, vaikkakaan en onnistunut päivittämään niitä tänne. Nyt on aika korjata tilanne. Jaan runot löyhästi jonkinlaisten teemojen mukaisiin blogipostauksiin, koska olen liian laiska päivittämään kaikki kerralla.

6.4.2017

Y-kirjaimen runo enteili tulevaa. Kirjoitushetkellä olin täysin terve, mutta palmusunnuntain kärvistelin kotona kuumeessa ja lievässä mahataudissa. Manasinkohan taudin kimppuuni?

Yhhyh
Syyhyy pylly,
hyllyy pytty.
Hymy hyytyy,
ryytyy tytsy.
Kysymys: syy?
- Myrkkysyltty.

7.4.2017

Ö-runo jatkoi samaa teemaa.

Pöpö
Löllöö mömmöö pönttöön.
Örgh, kökkö!
Pönttö sökö.
Öklöö.

8.4.2017

U-runon kirjoitin bussissa. Enteiliköhän väsymys seuraavana päivänä iskenyttä pöpöä?

Uupumus
Nuutunut, puutunut
uupumussumu.
Huhhuh,
nukkuu!

9.4.2017

Ehkä Agent Carterin katsominen kipeänä inspiroi tämän O-runon väkivaltaisen tarinan?

Oho
Pomon sorto –
korston kosto:
koloon pomo,
soolokorsto.

10.4.2017

E-runossa haaveillaan jo kesän riemuista. Huomatkaa taiteelliset säkeenylitykset.

Perkeleen helle!
Menen merelle.
Selkeeseen veteen
vene – eteen
seppelepelle
retee keskelle
veden. Ele lempee:
"Mene, pentele!
Perse repee!"

11.4.2017

Vokaalirunot olivat siinä, mutta lykättäköön niiden perään vielä vuoden ensimmäinen (vaan ei viimeinen) haiku! Vinkki kaikille valmistuville opiskelijoille: kun olet kerran gradusi palauttanut, älä katso sitä enää koskaan. Tulee vain paha mieli.

gradutraumoja
avaan sen vuoden päästä
heti virheitä

Wreck me = rekki?

Keskiviikon kunniaksi vuoden ensimmäinen haasteruno! Tämänkertainen haastaja oli veljeni, jolla oli varsin tarkasti määritelty toive: suomenkielinen käännössanoitus Miley Cyrusin kappaleesta Wrecking Ball, otsikolla Rekkitanko. Sekä kääntäminen että hassunhauskat uudelleensanoitukset ovat lähellä sydäntäni, joten tähän haasteeseen oli ilo tarttua.

Rekkitanko

Mä jumppasin, mä zumbasin,

tein lankut, selkälihakset

Mä vatsat tein reippain ottein

ja kaadoin maahan viinakset

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

Paikat hajotan, kunhan hahmotan

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Ei kaljoja, vain taljoja

ja rengasharjoittelua

Oon askeetti, mun dieetti 

ei salli herkuttelua

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

Paikat hajotan, kunhan hahmotan

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

En osaa vetää leukoja

Kehonrakentajat tuijottaa,

eikä anna edes neuvoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Söin proteiinirahkoja

ja vaikka kuinka punnersin

Silti ei oo mahkuja

Mä aivan turhaan punnersin

Söin proteiinirahkoja

ja vaikka kuinka punnersin

Mä aivan turhaan punnersin

Kaiken antaisin, jos vain oppisin

liikkeen yhden tietyn

En osaa vetää leukoja

Kun roikun rekkitangolla,

habalihakset on heikkoja

Mun nemesis on rekki

En osaa vetää leukoja

Kehonrakentajat tuijottaa,

eikä anna edes neuvoja

Mun nemesis on rekki

Vitun rekki

Vitun rekki

Pupun paluu

Ohoi! Luulitteko, että NaPoWriMo jäi viime vuonna kesken? Ei suinkaan, en vain koskaan saanut aikaiseksi julkaista vimeistä runoani. Teos on varsin lyhyt, ja totta puhuakseni varastin sen vappuaattona bussissa kanssamatkustajansa kanssa väitelleeltä herrasmieheltä, mutta runo mikä runo:

30.4.2016
Mielipiteen arvo on noin keskimäärin nolla,
mutta silti se saa olla.

***

Ja sitten tämän vuoden tunnelmiin!

1.4.2017

Näätä jäällä hämärässä nälässänäsä säätää,
värähtää: sää vääntää räntää, märkä näätää jäätää.
Ämmä kämppään räppänästä näädän jäältä päästää.
Kämpässänsä häränhännän jämää ämmä säästää.
Näätä ämmän häränhännän mässää päästä päähän –
ämmä näädän kämpästänsä häätää räntäsäähän.

2.4.2017

Pappa kalastaa.

Kavala valas kalat

papan varastaa.

Kamala paska

valaan vatsassa raastaa:

paha palkan saa.

3.4.2017

Saarna

Raskaat sanat

mataa samaa rataa.

Harras akka

Saatanasta lataa.

4.4.2017

Hinkkilinkki

Kiiri vinkki:

rikki minkki,

irti vissi

missin tissi.

Hiiriklikki –

riskitikki;

silmiin iski

dikkitiski.

***

Tarkkasilmäinen lukija saattaa havaita runoissa jonkinlaisen teemanpoikasen. Jatkuuko runoilu samaa rataa? Se selviää seuraavassa blogipäivityksessä!

Kyösti ja Ykä saavat toisensa

Kyöstistä tulee ukkomies ja elämä hymyilee, vaikka hääyö ei sujukaan aivan odotusten mukaan.

Kyöstin häät
Kyöstin häihin yleisöä pääsee hyvin vähän:
äiti, isä, Ykän käly – yleisö jää tähän.
Esteitä ei löydy, vihkiäiset päättyy hyvin,
Kyöstin sekä Ykän sydämissä hellyys syvin.
Häiden jälkeen ylkä-äijät viedään risteilylle,
Kyösti sekä Ykä vetää kännäysvermeet ylle.
Öölii sekä väkeviä äijät hörppii kyllä,
hääyön viettää päivystäen yrjöö pöntön yllä.

Lisää käänteitä Kyöstin elämässä

Päivän runossa Kyösti on tärkeän päätöksen äärellä.

Ykän kysymys
Ykä kömpii yöllä Kyöstin kylkeen.
Kyösti lähes nenään vetää sylkee
Ykän kysyessä hältä yllättäin:
"Kyösti, yljäkseni lähtisitkö näin?"

Kyösti hämmästyksissänsä rykäisee,
"Kyllä", köhii, Ykän syliin nykäisee.
Silmistänsä räpyttelee kyyneleen
lämmön hyökyessä yrmyyn sydämeen.

Lisää Kyöstiä

Kyösti on uusi suosikki-ihmiseni. Tämän päivän runossa kuulemme lisää Kyöstin ja Ykän ystävyydestä.

Kyöstin ystävä
Kyöstin hyvä ystävä,
Ykä nimeltään,
kylään ryykäs Kyöstille
syömään, ryyppäämään.

Siellä äijät örisi,
öölit läikkyen,
mässytteli pihvejä
silmät väikkyen.

Ykä tykkää Kyöstistä,
Kyösti Ykästä.
Ystävyyttä enempää
ei kellään lykästä!

Opetushaiku ja Kyöstin elämää

Neljä päivää on jälleen vierähtänyt, ja neljä runoa on päivittämättä. Korjataan tämä.

23.4.2016
Keskustelimme ystävieni kanssa maalaislasten vaarallisesta elämästä. Keskustelu synnytti opettavaisen runosen.

Älä oikaise
siltarumpujen ali
tai kuolet sinne.

24.4.2016
Loput kolme runoa kertovat Kyösti-nimisen miehen elämästä. Kyöstin elämässä ei esiinny lainkaan takavokaaleja, etuvokaaleja sen sijaan on kaikkialla. Ensimmäisessä runossa Kyöstillä on ikävä yöllinen ongelma.

Yösyöppö Kyösti
Kyösti yöllä mökissänsä
nälkäisenä pyörii.
Pötsi möyrii höyrypäänä,
häärii sekä hyörii.

Yösydännä pötsi pystyy
Kyöstin nöyräks lyömään:
Kyösti nyt yökyöpelinä
könyääpi syömään.

25.4.2016
Toisessa runossa Kyöstillä on terveyshuolia.

Kyöstin tyrä
Kyöstin pötsi pömpöttelee,
särkee sekä pörähtelee.
Kyösti säikkyy: liekö syöpä?
Lääkärinsä hörähtelee:
"Tyrä täällä pötsissäsi
pöllöstelee töllöntyötä,
eikä lähde iän myötä."
Kyösti käyttää tyrävyötä.

26.4.2016
Kolmannessa runossa Kyösti tympääntyy työhönsä ja suunnittelee repäisevää irtiottoa. Tällä kertaa mukana menossa on myös Kyöstin kaveri Ykä.

Ryöstäjä Kyösti
Kyöstin työ
järjen syö.
"Jätän työn,
leiväks lyön:
ryöstäjäksi
villeimmäksi
tänään ryhdyn!"
"Tähän yhdyn!"
Ykä möyhää.
Äly köyhää
äijäin päässä,
järki täysin
teräsjäässä.

Laiskamadon lörpötyksiä

Olen ollut tällä viikolla laiska sekä kirjoittamaan että julkaisemaan runoja. Tässä nyt kuitenkin neljä runoa neljälle päivälle.

19.4.2016
Kuhajutut on hauskoja, kuha on huumorintajuinen.

Kuhajuttu
Ei tarvii olla
vinkeä vitsiniekka
kuha on kiva.

20.4.2016
Päivämäärän inspiroima tuotos.

4:20
en ole koskaan
pössytellyt pilveä
haju on tuttu

21.4.2016
Katsoin klassikkoelokuvan. Runo on mukaelma Virve Rostin kappaleesta Sata salamaa.

Huuliharppukostaja
Hiljenee autiomaa,
linnutkin vaikenevat.
Cowboyt ja rosvot piiloutuu,
kun huuliharppu vonkuu.

Ammutaan ongelmat pois,
anteeksi antaa en vois,
kun liipaisinsormi painautuu,
ja ruumiit kylmenee.

Kun revolverini iskee tulta,
ja aivot pellolle räjähtää,
et kostoani voi riistää multa –
raivo jäljelle jää!

Kun huuliharppuni meille soittaa,
ja junaan valmis oot nousemaan,
minä kostan törkeän vääryyden,
ja sut haudataan multiin maan.

22.4.2016
Runo kuvaa tämänhetkistä olotilaani.

Laiskamato
Mullan alla mukavasti
laiskamato lepäilee.
"Siinä nukkuu iltaan asti",
madon äiti epäilee.

Laiskamadon kompostissa
kolo pitäis kaivaa,
mutta se on matoselle
liian paljon vaivaa.

Huonoa runoutta

Tänään vietetään huonon runouden päivää. Sen kunniaksi kirjoitin vielä tavallistakin huonomman runon.

Rakkaalleni
Sun kasvos on kuin aamunkoitto,
punakat ja kärsineet.
Äänesi kun huilunsoitto
rikkoo lasiesineet.

Oot mun oma lottovoitto,
kolme oikein ja lisänumero.

Tekstiä tulla tuiskuttaa

Runo ei perustu tositapahtumiin.

Yli-innokas fani
Antti Tuisku,
oot niin muisku,
värikäs kuin vappuhuisku!
Laita pois se paloruisku –

lupaan lopettaa stalkkaamisen.

Viisujen virittelyä

Yksi vuoden kohokohdista lähestyy: Euroviisut veisaillaan alle kuukauden päästä! Riimittelin innostukseni runoksi.

Eurovision laulukilpailu
Kohta kansa koolle kootaan,
suvut sohville solahtaa
kuulemaan kun laulut raikaa,
viisut viihtyisät veisaillaan.
Tanhutaiston taikavoima,
laululoiston lieto lumo
syömmet sykkimään sykäyttää,
sieluille suloja suopi.

Leffafiilistelyä

Kävimme ystävättärieni kanssa katsomassa Deadpoolin.

Kuolonlampi, surmanallas,
kostaja kauhunkasvoinen
kalman kylvi, murhan manas
sankari hurmeenhimoinen.
Luodit lensi, miekat moikui,
ahteriin ammus ampaisi.
Kuolonlampi, surmanallas
kultansa kotiin kuljetti.

Automaattiangstia

Päätin kokeilla, millaista runoutta syntyy, jos antaa kännykän automaattisen tekstinsyötön päättää suunnan. Valitsin joka säkeen ensimmäisen sanan itse, sitten valitsin aina kännykän ehdottamista kolmesta sanasta sopivimman tai mielenkiintoisimman kunnes sain kokoon järkevän virkkeen. Lopuksi poistin pari huonosti sopivaa säettä ja järjestin loput mielestäni loogiseen järjestykseen.

Runo paljastaa yllättäviä asioita matkapuhelimeni sielunelämästä. Tunteettomaksi luulemani laitteen sisällä asuukin angstinen romantikko, joka kipuilee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa mutta viime kädessä kuitenkin uskoo ihmiskunnan hyvyyteen.

Mennäänkö naimisiin ystävänpäivänä?
Missä olet nyt?
Minne katosi päivät?
Miksei vieläkään ole rauhaa?
Olen iloinen ja onnellinen, mutta se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Mistä tietää olevansa rakastunut?
Mistä tietää olevansa valmis palaamaan takaisin alkuun?
Voisitko kertoa, mitä on tulossa ja menossa?
Muut kuin hullut eivät tunne toisiaan.

Miten mies isketään?
Miten nainen etsii naista?
Miksi kaapista pitää tulla ulos?

Kenelle kellot soivat komeasti?
Ketä kiinnostaa?
Kuka tahansa voi olla myös hyvä.

Kalevalan kankahilla

Tämänpäiväinen runo on erään lukemani fanficin inspiroima (ei saa tuomita). Koska yritän tehdä elämästäni mahdollisimman vaikeaa, kokeilin kalevalamittaa. Ihan kaikki tavut eivät ole oikean pituisia, mutta suurin osa säkeistä on luullakseni ainakin sinnepäin.

Kiitos sulle, kumppanille,
ystävälle yksinäisen,
auttajalle avuttoman,
tuelle tuntemattoman.
Mistäs tiesit tänne tulla,
mistä luokseni löytelit?
Tuonen tummilta tuvilta,
Manalan mustilta mailta?
Vaiko teiltä Tapiolan,
Mielikin mustikkamättäiltä?
Mistä tänne tupsahditkin,
viivy vielä vieraanani,
tukenani, turvanani,
lohtuna luonnottomalle.

Muistelu, ero, kameli ja määränpää

Ystäväni haastoi minut kirjoittamaan qasida-runon. Noudatin hänen ohjettaan, jonka mukaan runossa on oltava neljä osaa: muistelu, eron hetki, kamelin ylistys ja määränpää. Runo on hyvästien jättö eräälle yliopistorakennukselle, jonka käytävillä olen laahustanut viimeist kuusi vuotta.

Muistan vielä ujon ensisilmäyksen:
sun oves aukesivat kuin mua kutsuen.
Mä varjoon astuin suuren aulas viileyden,
kohtuun portaiden ja kiviseinien.

Silmästäni valutan nyt kyynelen,
kun taakseni mä jätän hahmos valkoisen.
Muistot kauniit rinnassani repien
poispäin otan ensimmäisen askelen.

Vaan kameli kun laukkaa yli dyynien
on kyttyröihin varastoinut viisauden –
tiedon, taidon kaiken opettajien.
Sen voimin kulkee läpi hiekkamyrskyjen.

Nyt eessäni nään epävarman huomisen,
vaan sitä päin käyn reippaasti ja pelkää en.
Aamuun uuteen herään aina hymyillen,
itseeni ja taitoihini luottaen.

Kirkkaus kostaa

Kevät on tullut, mutta silmät eivät ole vielä aivan tottuneet auringonpaisteeseen. Runo on vahvasti Juice Leskisen Aurinko on typerä -kappaleen inspiroima.

Aurinko on ilkeä
Aurinko on ilkeä,
kun se koskee silmiä.
Hienoo kun on lämmin,
mutta paistais lempeämmin!

Rähmäisiä käpäliä

Veljeni haastoi minut kirjoittamaan mämmirunon rähmäkäpälän näkökulmasta. Tässä se on.

Ruskeaa kultaa
Mössöä ihanaa, notkeaa, tummaa –
jos joku ei tykkää, niin onhan se kummaa.
Mämmiin nyt peittykööt rähmäiset tassut,
mämmillä täyttykööt pikkuiset massut!

Myöhästelyä

Ah ja voi, unohdin perjantaina runoilla ja lauantainkin runon sain valmiiksi vain puolenyön jälkeen. Ripottelen tuhkaa päälleni. Tässä kuitenkin runot kummallekin päivälle.

8.4.
Perjantain ja lauantain välisen yön voi tiivistää seuraavaan haikuun:

painajaisia
ikkunan takana mies
huh, aamu tuli

9.4.
Toinen runo on vastaus serkkuni antamaan haasteeseen, joka kuului näin: "Kirjota tosi teinimäinen runo, sellanen teennäistaiteellinen, junou, semmonen, millasen kirjottaa teini, joka jakaa facebookissa mietelauseita ja käyttää paljon hymiöitä ja huutomerkkejä." Inspiraationa toimi sillan alla pari päivää sitten näkemäni kuollut pulu.

elämän hauraus
kuolleen linnun kadulle näin
vaipuneen
sen pään kuin uneen siiven alle
taipuneen
se särön teki sydämeeni
pysyvän!
kuin oisin kuullut linnun multa
kysyvän:
"oi miksi päättyi elämäin niin
varhain?"
ei mulle rauhaa jättänyt tää
harhain!
linnulle mä tahdoin levon
antaa
sen mullan syliin omin käsin
kantaa!
nyt haudan päälle kirkas kyynel
vierähtää
vaan sydämeltäin tuska ei voi
kierähtää!

Luovuuden lähteikössä

Aina kirjoittaminen ei ole helppoa.

Runosuoni
Rämmin, kömmin, räpiköin,
uppoon veteen mustaan.
Riimittelen päivin öin,
raakileita rustaan.
Silmäkkeissä sompailen,
taivu ei vaan kieli.
Muusaa huudan, rukoilen:
jo nosta suosta mieli!

Verkkoja vesillä

Olen tänään verkostoitunut. Siitä haiku.

verkostoitukaa
ei sitä koskaan tiedä
kenen haaviin jää

Korvaamattomia kausiherkkuja

Korvasienikausi on kohta käsillä. Tänä vuonna en vielä ole päässyt kyseistä myrkkyherkkua maistamaan, mutta viime keväänä sieniä oli putkahtanut näppärästi taloyhtiön pihalle. Todellista lähiruokaa.

Korvasieni
Korvassani kutisee,
siinä kasvaa möykky pieni.
Lääkäri vain mutisee:
"Taitaa olla korvasieni."

Köntti tummanruskea,
kurttuinen ja haperoinen
koittaa esiin puskea,
paisuu niin kuin jokin loinen.

Vaiva silti vaaraton,
kunhan tietää oikeen hoivan.
Ja kun ryöppää kasvuston,
sienisoossin saapi oivan!

Reypasta runoilua

Tämän päivän runo on oikeastaan Tähtien sota -aiheinen Kaija Koon Tinakenkätytön uudelleensanoitus.

Hiekkakenkätyttö
Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Hän katselee yksinäisenä itään,
tuo tyttö hentoinen hiekkaa kengissään.
Kuuluuko sieltä äitii tai isää,
ettei tarttis täällä olla vaan yksinään?

Hän on kuiskannut viestin tähtiin:
"Isä, äiti, tulkaa jo kotiin!"

Ehkä hänet on luotu lentämään,
eikä raatamaan toisten renkinä?

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Hän muistaa, kuinka Niimassa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän lentää galaksiin
ja jedimestarin voimillaan tukkii toisten suut.

Et täällä voi olla sä paikoillaan,
muuten menee voimasi hukkaan!
Lennä sinne missä on vihreää,
siellä Kylo miekallaan tähtää.

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Kun valomiekkaa käyttää,
sun voima väreilee.
Kylo voimatemppuja näyttää
ja kaikki syttyy tuleen.

Voiman kaiken voittavan
tunnet sua kutsuvan,
tyttö hiekkaplaneetan...

Rey, hei Rey, en sitä salaa,
näissä töissä loppuun palaa,
salakuljetus on kovaa puuhaa!

Tule, tule siis kanssa Chewbaccan,
tule Falconiin ja seuraa mua,
äläkä haikaile sä mitään Jakkua!

Palindromien paluu

Palindromit ovat parhautta.

Ikuauki

Nikola Lokin

aatos sotaa

käy, yäk.

Ikihiki:

otsaa raha raasto.

Pupu päristelee menemään

Motoristiserkkuni on jälleen haastanut minut. Viimeksi piti runoilla moposta, nyt on edetty jo moottoripyörään.

Moottoripyöräostoksilla
Runkosi on runoutta,
voimansiirtos viehättää.
Kukkarossa Matti, mutta
ostamatta et sä jää.

Rahat lainaan taikka pöllin,
omakseni sinut saan!
Istuimellasi kun köllin,
hukun onneen huumaavaan.

Moottorisi murahdukset
musiikilta kalskahtaa.
Skoottereiden surahdukset –
niille voin vain naurahtaa.

Moponi on mulle rakas,
sinä vielä rakkaampi.
Kaupasta kun ajan takas,
sydämeni hakkaapi.

Extra dikt

Jag skrev en dikt till i dag. Den är tillägnad en vän som har det svårt.

En äcklig essä

Usch och blä,
hon måste skriva en essä!
Hon är helt disträ
och vill falla ner på knä.

Hitaasti ja epävarmasti

Töps
Töps
Töpöttelen eteenpäin
molemmat pohkeet krampaten
jo 24 tuntia
Muuttoapuloinnista jumissa
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen hyödyntäen lonkkia,
jalkateriä taivuttaen,
hyvin liikkuvat polvet vain yli
Vissiin pitää venytellä

Töks
Töks
Näpyttelen pidemmälle
gradutiedoston syövereissä
jo toista vuotta
Tulevia mullistuksia odotellen
ja tilapäisesti ilman iskunvaimennusta
Etenen kerraten vanhaa,
uudempaa muokkaillen,
hyvin sujuvat vain taukogifit
Runon mittainen venytys

Au au au

Pupu on irti!

Kerran kun mä menin illalla nettiin, se oli perjantai, ja mä menin tähän blogiin ja mietin että mitä runoja nää tyypit oikein kirjoittaa. No mä päätin, et mä panen tän runoilutauon poikki ja käyn kirjoittaa tänne et

tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa
tänään huhtikuu alkaa

ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan
ja lupaan et flippaan

ja sit ku mä flippaan

Pupu on irti!

Loppukuun loruilut

Olen taas päivittänyt runoja tänne tosi laiskasti, mutta tässä nyt viimeiset. Jee vappu!

24.4.
Tämä haiku on oikeasti kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, koska unohdin. Se kertoo vyökokeen aiheuttamasta pelosta.

ylihuomenna
paniikki iskee jo nyt
iik iik apua

25.4.
Hertta tietää, mistä tässä on kyse.

OPT
Yksi ainoa kyynel
poskelle silmästä valuu.
Länkisäärinen enkeli
pyyhkiä pois sen haluu.

26.4.
Olin illan ulkona kylmässä.

varpaat hyytyneet
junan lämmössä hieman
kipristelevät

27.4.
Tämäkin runo on kirjoitettu oikeasti vasta seuraavana päivänä. Se kertoo vyökokeen jälkeisistä tunnelmista.

Onnistuminen
En oksentanut nurkkaan,
en kompastunut miekkaan,
en unohtanut tekniikkaa,
eivät tavoitteet valuneet  hiekkaan.

28.4.
Pieniä lapsia. Sellaisia ne ovat.

lapsoset ovat
pieniä apinoita
mutta söpöjä

29.4.
Yhdeksänvuotias pikkusiskoni kertoi oppineensa hallitsemaan maanantaita. Se inspiroi maanantaisen anagrammirunon.

Maanantaina
Antin naamaa
vääntää väsymys,
mäntä syvä väsyä
kasvoihin hankaa.
Ankka-aivonsa, hih.

30.4.
Istuin junassa matkalla kotiin vappua viettämästä ja tajusin, että tässä oli viimein tilaisuus toteuttaa serkkuni viimeinen haaste: kamalassa metelissä runo hiljaisuudesta. En nyt tiedä, vastaako lopputulos odotuksia, mutta yritin tavoittaa jotain hiljaisuutta tähän kuitenkin. Ystävällinen (tuntematon ja humalainen) vierustoveri auttoi antamalla hyviä elämänohjeita, jotka itse asiassa inspiroivat runoa jonkin verran.

Kotimatka
Junassa vappuna
musiikkia, joku laulaa päälle,
lapsi hakkaa ilmapalloa ja kiljahtaa.
Vierustoverin neuvoja oman tien löytämisestä:
ihminen tavoittelee aina kokonaista täydellisyyttä.

Jossain yläpuolella
karanneet vappupallot kohoavat kohti pimenevää taivasta.
Matkalla asemalta yksinäinen rusakko
loikkii tyhjän tien yli.

Unirunoja

Nuokuin eilen luennolla (sitä sattuu aika usein), kiusallisesti juuri toisen opiskelijan pitäessä esitelmää. Tänään taas kahdeksanvuotias pikkuveljeni harmitteli sitä, miten ikävää on, kun yöllä tulee liian kuuma.

22.4.
Nukkumatti, miksi?
Nukkumatti, Nukkumatti, miksi
luennolla heität unihiekkaa?
Kiusallista luokkaan nukahtaa on,
opettajat mua katsoo kieroon.

Luentoon kun keskittyä koitan,
pääni nuokkuu, silmät painuu kiinni.
Opettajan puheet unohtuvat,
kun unten maille matkaan taas.

23.4.
uni ei tule
hikinen peitto kiusaa
käännän tyynyni

Varsin hankala haaste

 Rakas serkkuni haastoi minut kirjoittamaan runon, joka on joko pyöreä tai erään tietyn eläimen muotoinen tai molempia. Yritin tässä runossa toteuttaa jälkimmäisen näistä, eli pyöreän eläimen. Pyöreydestä voidaan kyllä olla montaa mieltä, mutta mikähän otus haasteessa mahtoi olla kyseessä?

Olen 

       aina              myöhässä, 

ajoissa                              koskaan 

ehdi                                                    en.

 Lintuja                                                      usein

 kadehdin,                                               kun 

maata                                          pitkin 

                      matelen.                            Yhteen                   !  !

                           paikkaan                  kuitenkin                    paina.

                                        helposti         ehdin             ei myöhästely

                                    aina: kun koti kulkee selässä,

Pahvilaatikoita

Siirtelin tavaroita evakkoasunnosta hienoon remontoituun asuntoon. Jos tällaiset väliaikaiset remontin alta pois muuttamiset lasketaan, olen tähän mennessä muuttanut elämäni aikana keskimäärin n. vuoden ja seitsemän kuukauden välein. Toisin sanoen: pahvilaatikot ovat olleet elämässäni tärkeässä osassa. Haiku sille!

Pahvilaatikot
eivät kai koskaan lopu
maailmastani.

Monta runoa laiskalta päivittäjältä

Olen runoillut ihan kiltisti, mutta olen ollut liian kiireinen/saamaton laittamaan runoja tänne. Nyt korjataan asia!

15.4.
Jonain yönä päähän putkahti nimi "Iivari, iloinen iilimato". Olisin halunnut käyttää runossa vain i-kirjaimella alkavia sanoja, mutta en ehtinyt hioa runoa ihan tarpeeksi, joten muitakin (kuitenkin aina i:n sisältäviä) sanoja pääsi mukaan.

Iivari, iloinen iilimato
Ilmari itikka ikävissään
itseksensä itki.
Iivari, iloinen iilimato
itkua ihmetteli.
Ilmari inisi:
"Ihastukseni Iines itikan
ilkeä ipana nitisti.
Iines ipanaa pisti,
ipana Iineksen listi."
Iivari kiivastui:
"Ipanalle itku ilkeästä ilosta!"
Iivari ipanan iholle hiipi,
kiinni kipakasti itsensä kiinnitti.
Ipana irvisti:
"Inha iilimato!"
Iivaria irrotti,
irronut ei itsepäinen iilimato.
Ipana isäänsä hätiin itki.
Isä iso:
"Iilimadon litistän!"
Iivari kiireesti irrotti,
liukkaasti piiloon livisti.
Illalla Ilmasri itikka
Iivaria kiitti.
Inisi:
"Iinestä ikuisesti ikävöin,
silti viimein itku riitti.
Inha ipana itikoille
tuskin ilkeilee ikinä lisää."

16.4.
Olin tuskastuttavan aikaansaamaton. Se näkyy myös runosta.

uusi päivä taas
voisi tehdä kaikkea
äh, antaa olla

17.4.
Tämä runo on oikeasti kirjoitettu vähän yli puolenyön seuraavana päivänä. Häpeän.

Aamulla tentti.
Oho, miksen lukenut?
Illalla appro!

18.4.
Pieni peruna tuli mieleen samassa yhteydessä kuin Iivari, mutta kirjoitin siitä runon vasta myöhemmin.

Onnellinen peruna
Olen pieni peruna,
mullan alla asun.
Sadevesi, lannoitteet
täyttää potun masun.
Kanssa muiden perunoiden
mukava on olo.
Jokaisella mullan alla
oma pieni kolo.

19.4.
Asuntoni on remontoitu ja pääsin tänään näkemään sen ensimmäistä kertaa uudessa kuosissaan.

Remontti
Uusi hieno lattia,
uudet hienot kaapit,
uusi hieno ilmanvaihto,
uudet hienot laatat,
uusi hieno liesikupu,
uudet hienot valot,
uusi hieno vessanpytty,
uudet hienot tasot,

mutta edelleen helvetin kylmä.

Toukasta perhoseksi

Peittelin eilen kahdeksanvuotiasta veljeäni nukkumaan ja hän näytti, miten hänestä on mukavaa kietoutua kokonaan peiton sisään niin että hän näyttää pieneltä toukalta. Kysyin, onko hän aina illalla väsynyt toukka. Veljeni vastasi olevansa illalla väsynyt toukka ja aamulla virkeä perhonen. Kyllähän siitä piti runo kirjoittaa.

Toukan peitto
Illalla väsynyt toukka
tekee peitostaan pesän.
Se kietoo itsensä koteloon
ja nukkuu hämyssä kesän.

Aamulla virkeä perhonen
kotelon sisältä herää,
kohoaa kauniille siivilleen
ja päivän mettä kerää.

Vaan ilta kun jälleen hämärtyy,
perhonen toukaksi muuttuu,
peittokoteloon käpertyy unille,
joista huolet ja murheet puuttuu.

Huonoa sanaleikkiä luvassa

Teen erästä koulutyötä ja sen inspiroimana kirjoitin runon säästämisestä. Tietysti siitä piti vääntää jotain mukahauskaa.

Säästäminen
Haavi olalla, hiljaa
tarkkailen huojuvaa viljaa.
Peltoa pöllyttää tuuli.
Se mun kai nukkuvan luuli.

Valmistaudun, itseni kerään,
sitten syöksähdän tuulen perään.
Se pakenee, vaan yllättäin
se on haavissani, käsissäin!

Lihat syön, nahat nyljen,
luut ja rustot maahan syljen.
Tuulen liha hyvältä maistuu,
vaan huomenna helle hellallain paistuu!

Haaste ja palindromeja

Tässä eilisen ja tämän päivän runot. Eilinen runo toteuttaa serkkuni haasteen "runo väärällä kädellä junassa tai bussissa". Ohessa myös kuva. Tämän päivän runossa on palindromeja, koska taisin nyt innostua niistä.

11.4.
Huhtikuu on kuukausista hulluin
Keltaisia muovikasseja,
taitaa olla Päivät Hullut.
Yksi ei oo sinne vienyt masseja:
hän on lähi-Alepasta tullut.

12.4.
Sima-amis
Tulo uupuu, uupuu olut.
Amis oppi: jippo sima!
Sima uuttuu, muuttuu amis.
Oli ollu pullo ilo -
ilo päättyy, syyttääp: "Oli
susi sisus!"

Pakokaasusi on kuin parfyymiä

Haasteesta syntynyt ylistysruno mopolle, olkaa hyvät! Itsehän en ole mopoihmisiä, mutta haasteen antaja sen sijaan on. Toivottavasti tämä kelpaa hänelle.

Sydämeni nelitahtinen syke
On sulla muodot upeat,
silmiä en irti saa.
Ja kun käymään rupeat,
lähentelen nirvanaa.

Mittasuhteet ovat oivat,
pyörät kauniin kapeat.
Kun moottorisi äänet soivat,
jo kaikkoo aatteet apeat.

Istuin on kuin silkkityynyt,
vauhti päätähuimaavaa.
Olen aivan maani myynyt,
jos omaksein en sua saa.

Kiillottaisin joka pinnan,
kolareita kaihtaisin.
Maksaisin kalliin hinnan -
sut esikoiseen vaihtaisin.

Nyt hiiteen kurja vanha Jopo -
antakaa jo mulle mopo!

Kaksi päivää meni taas

...ja tässä kyseisten päivien runot. Ensimmäinen on vastaus serkkuni haasteeseen, eli runo, joka koostuu palindromeista. Se kertoo Jeesuksesta. Toinen on oikea nyyhkytarina, jossa on pyritty välttämään liikoja koukeroita.

8.4.
Olla kallo
Seimi, mies,
otsakasto.
Ella J., rukous suo kurjalle!
Et? Lopussa hassu polte.

9.4.
Rakkaustarina
Nuoret salaa
kaksin halaa.

Tyttö pulaan
joutuu sulaan:

kasvaa maha,
puuttuu raha.

Tyttö anoo,
isä sanoo:

tyttö nuorin
teki huorin.

Lopputulos:
lentää ulos.

Tyttö itkee.
Poika sitkee:

"Rahat hankin!"
Ryöstää pankin.

Kiinni jää
tuö pölkkypää.

Lyhyt virsi:
kutsuu hirsi.

Tippa, linssi,
kuollut prinssi.

Ei voi estää -
täytyy kestää.

EDIT: Sain valmiiksi toisenkin palindromirunon, joka on ehkä ensimmäistä parempi.

Aha, raha
Elli, Ville
otti, hitto
toto-otot.
Tuli hilut,
äreä erä.
Avioilo oli oiva.

Matkimista

Pöllin törkeästi Hertan eilisen idean. Runo ottaa kantaa tämän päivän lumisateeseen ja kevättulvien riskiin.

Sulawesi tulee
Lunta sataa tulvien laariin.
Mummo veneessään pitää vauvasta vaarin.
Muut vain äimän käkenä kukkuu.
Kohta kuin pipoa väkeä hukkuu.

Hajamielinen Pupu iskee jälleen

Unohdin eilen taas runoilla. Muistin asian hieman puolenyön jälkeen ja kirjoitin seuraavan haikun:

5.4.
hajamielinen
runoilija unohti
jälleen runoilla

Tänään olen lueskellut Ruotsin kuninkaasta kertovaa kirjaa. Siitä inspiroiduin ja kirjoitin lyhyen ja "hauskan" runon ruotsiksi. Olen edellisinä vuosina runoillut englanniksi ja italiaksi, mutta ruotsi (josta tykkään erittäin paljon täysin vilpittömästi ja epäironisesti) on toistaiseksi jäänyt käyttämättä. Nytpähän korjataan tämäkin puute ja todistetaan samalla, että hallitsen käytetyt ja huonot puujalkavitsit myös toisella kotimaisella.

6.4.
Trosuppfattning
De får vara vita, svarta, gula, blå -
huvudsaken är att de inte är för små.

Monta rautaa oksalla ja semmottiin

Joo, no niin, eihän tämä olisi oikea Napo jos en unohtaisi koko ajan päivittää runoja tänne. Tässä siis kuluneiden päivien räpellykset.

2.4. 

Eksyin jonkun nettiseikkailun jäljiltä lueskelemaan suomalaisia sanontoja ja ne on ihania. Löysin uuden suosikin: "Akoilla ja susilla on maailma pilattu."

Ahneelle: Auta miestä mäessä, älä mummoa lumessa

Peukalo keskellä kuumaa puuroa

Kiertää kuin kissa rokkaa

Rohkea kalikan syö

Se koira älähtää, johon vetelä kalahtaa

Suo siellä, junan vessa täällä

Toimii kuin ikä kaikki

Oppia kukkarossa

Matti porsaan kotiin ajaa

Kyllä routa se katajaan kapsahtaa

Joka kuuseen kurkottaa, se opettaa

Se joka ei osaa tehdä, se viheltäen menee

Se mikä laulaen tulee, on paskanen loppu

3.4. 

Tämä perustuu yhteen kaikkien aikojen lempparisarjakuvastrippiin, joka löytyy täältä (strippi nro. 005). 

Yhtäkkiä parsaa

Hämähäkkinä seison, skorpionina hämmästelen

ylhäällä pörräävää kärpästä. 

Mikä se on, miksi se on

niin pieni. 

Koivillani kurottelen, hännälläni hyökkäilen

kärpästä tavoitellen. 

Yhtäkkiä muutos, jalkani vihreät

tönköt pötkylät. 

Yhtäkkiä himo, suunnaton hinku

hilloon pihtini pistää. 

Kellokaan ei tiennyt. 

4.4. 

Niin, kakkua. Käsiteltiin sitä torstaina. Siksi tälläinen mini. 

kakkua nyt tahdon

himoitsevat kupeeni

porkkanakakkua

5.5. 

En tehnyt mitään. Paitsi katsoin Mr. Plinkettin Star Wars -arvosteluja. 

Nyt oikeesti

En tätä enää kestä

miksei kukaan Lucasia estä

vanhaa rakasta pilaamasta

ja uutta sontaa sontimasta?

Eikö kukaan uskaltanut

eikö kukaan vastustanut

ratkaisuja tyhmiä

ja mokien ryhmiä? 

Pimeässä kellarissa lojuvat

originaalit filminauhat

Jorgen panttivankeina

näinä aikoina ankeina. 

Kyynikon sanoin

surumielisin sanoin

kun ahdistuin tässä joskus:

"Kuoleehan Georgekin joskus."

Nyt kärsitään!

Hertalla on hieno kynä, jossa lukee "Auta kärsiviä eläimiä". Päätin siis kirjoittaa runon kärsimisestä.

Kärsiviä eläimiä
Norsuvauvaa harmittaa,
kun sieraimessa kutittaa.
Äitinorsu lohduttaa:
sen kärsän kasvu aiheuttaa.

Merilehmän lapsella
on kärsä, kaunis katsella.
Vaan sekin usein napisee,
kun pientä kärsää kutisee.

Myös possu joutuu kärsimään,
sen nenää vihloo yhtenään.
Mutta parasta reippaasti taistella,
niin voi isona kärsällä haistella
ja herkkuruokia maistella!

Kahden päivän runot

Unohdin eilisiltana saattaa aiemmin päivällä osittain luonnostelemani raapustuksen julkaisukelpoiseen kuntoon, joten tässä tulee nyt tänään viimeistelty eilisen runo sekä tämän päivän varsinainen runo. Edellinen koskettaa omaa elämääni, jälkimmäinen onneksi ei (paitsi että sain idean siihen erään ystäväni ihanasta lausahduksesta, jonka tarkan kontekstin olen ikävä kyllä ehtinyt jo unohtaa).

2.4. Pöpö
 Kurkussani mellastaa
tyhmä flunssapöpö.
En siitä oikein tykkää.
Se ei oo yhtään söpö.

3.4. Syntinen yösyöppö
Maha murisee yöllä,
en millään unta saa.
Vaikka kovalla työllä 
koitan laihduttaa, 
en kireällä vyöllä
voi nälkää karkottaa.

Kuutamon valossa
siis hiirenhiljaa hiivin
ja tyhjässä talossa
pimeyden siivin
nälkäni palossa
ruuat suuhun riivin.

Ei voi piilossa yön
kukaan salaisuutta viedä.
Kun yksin syön,
ei edes Jeesus tiedä -
käyn Jumalalta salaa herkkukaapilla.

 

Edellisen päivän runoilua

Herttakin aikoo runoilla tämän kuun ajan! Olin eilen jumissa Internetin ulkopuolella (milloin Finnarin koneisiin tulee maksuton wifi, blergh), joten tässä eilisen runo. Teema johtuu ymmärrettävistä syistä. 

Sinisellä taivaalla

istahdin kolmanteen penkkiriviin

käytäväpaikalle
vieressä nuoripari
toisella puolella vanhapari
tuijotan business-luokan harmaata verhoa
ja mietin

kuka keksi ahtaa tämän taivaan lohen täyteen ihmisiä ja viskata ilmaan

kiitos ja perkele

Laaturunoutta aprillipäivän kunniaksi

NaPoWriMo on täällä taas! Allekirjoittanut aikoo taas kerran päästää runosuonensa sykkimään. Saa nähdä saanko kavereita projektiini.

Ensimmäinen runoni on perinteisen pääsiäismökkeilyn innoittama. Onneksi öinen huussireissu ei oikeasti päättynyt näin ikävästi.

Hädässä ystävä tunnetaan
Yöllä mökin parvella herään
ja turhaan haikailen unien perään.
Myöntää se täytyy: täynnä on rakko,
huussia kohti lähteä pakko.
Taskulampusta patteri loppu -
ei ehdi vaihtaa, nyt on jo hoppu!

Perille ehdin (juuri ja juuri)
ja huussin lauteella helpotus suuri,
mutta mökkiä kohti kun hangessa rämmin,
tajuan tehneeni hirveän kämmin:
mökkimme ovi on kiinni ja lukossa,
sisällä nukkujain korvat on tukossa.

Aamuun asti siis huussissa hytisen,
kynttilänvalossa kylmässä tytisen.
Tähtien tuiketta taivahalla
tiirailen vessapaperin alla.
Vaan parempi sentään huussissa kököttää
kuin kinosten keskellä suojatta nököttää.

Viimeinen viiksiviikari

Manta sai tänään lakin, Screnzykin loppui jo voitokkaasti, ja nyt on minun osaltani myös tämän NaPon viimeisen runon aika. Kuukauden saa päättää vielä yksi Hertan haastelistan inspiroima runo. Tällä kertaa otsikoksi annettiin "Päivä viiksekkäänä".

Päivä viiksekkäänä
Viikset naamalle aamulla puin,
kampasin, vahasin, siistin ja suin.
Kun keittiöön hipsin ja kahvia hain,
ei äitinikään mua tuntenut lain.
Hän murtovarkaaksi kai mua luuli
ja huusi niin, että naapurit kuuli:
"Ulos ja heti, et tänne saa tulla!"
Ei kai ollut vaihtoehtoja mulla.
Pakkaseen ilman kahvia päädyin,
vaan onneksi ennen kuin hengiltä jäädyin,
ilmestyi auttaja yllättävä:
taikuri sirkuksessa esiintyvä.
Hän viikseni näki ja innostui niin,
että melkein suistui jo hepuliin.
"Etkö sirkukseen auttamaan tulla vois?
Tirehtöörimme viiksensä ajeli pois,
eikä leijona tottele karvatonta -
emme häkkiinsä saa sitä onnetonta!"
Siispä taikurin kanssa sirkukseen menin
ja teltassa leijona (nimeltään Lenin)
raivoissaan karjui, riehui ja huusi.
Tyhjänä nökötti vain häkki uusi.
Mutta kun sille huusin: "Häkkiin ja heti!"
se sisälle juoksi ja oven kiinni veti.
Taikuri kovasti minua kiitti,
mutta minulle sirkuselämä riitti.
Halusin kotiin, vaan voi onnettomuus:
ei naamasta lähtenyt karvoitus uus.
En viiksinein kotiini päässyt ois,
mutta onneksi taikuri taikoi ne pois.
Hän tirehtöörille viikseni antoi
ja tirehtööri niitä työssään kantoi.
Taas totteli leijona kiltisti ain
ja minä pois lähdin kohti kotiain.

Vaikea suhde käännösteorioihin

Kirjoitin yhden kurssin itsearviota ja päädyin vähän avautumaan käännösteorioista.

en vaan ymmärrä
käännösteorioita
silkkaa paskaa on

NAHKAA

Hertan haastelistalla oli runo nahasta. Kirjoitin sen.

Pelastan nahkasi ja mitä saankaan kiitokseksi?
En haluaisi olla sinun nahoissasi nyt,
siksi säikäytän sinut niin, että hyppäät niistä ulos.
Selviät tilanteesta ehjin nahoin,
siispä teen nahasta teltan ja pystytän sen,
mutta en innostuksissani ole pysyä nahoissani,
joten riehun teltassa ja se repeää.

Syytän sinua - miksi olit niin herkkänahkainen?
Tämän saat vielä tuntea nahoissasi!

Hissi, tuo pelottava kapistus

Eksyin tutkimaan, millä hakusanoilla ainejärjestömme lehden sivuille oli eksytty (joo, minulla on elämä) ja totesin, että hissionnettomuudet olivat vahvasti edustettuina. Seuraava runo koostuu kyseisistä hakusanoista.

Hissionnettomuudet
Hissillä pysähtymättä.
Hissin hallitsematon liike alas.
Hissi putosi.
Hississä jumissa.

Ilman toista kenkää.

Pupu puppuilee

Olen parin viime päivän aikana kirjoittanut paljon epämääräistä höttöä.

tekstiä tulee
puppugeneraattori
hyrrää hienosti

Sekoilua

Tämä runo ei perustu todellisuuteen (tai ylipäätään oikein mihinkään).

Sukkamehua, nami!
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne tuoksuvat ihanalta.
Haluaisin syödä jalkasi.
Ne maistuvat makoisalta.

Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne pataan heittää.
Haluaisin syödä jalkasi.
Voisin ne kypsiksi keittää.

Haluaisin syödä jalkasi,
mutta kahleet ja kalterit estää.
Haluaisin syödä jalkasi,
mutta täytyy vain koittaa kestää.

Synkkä ja murheinen runo

Juttelin tänään luennolla parin muun opiskelijan kanssa siitä, millaisia oikeiden runojen pitää olla. Keskustelu inspiroi seuraavan tuotoksen:

Niin vettyneitä haaveet
Sadepisarat valuvat hiljaa,
kylmä vesi ikkunoita nuolee.
Julma tuuli kaataa pellon viljaa.
Tuulenpuuska, pieni lintu kuolee.

Synkeä on aamunkoite usvainen,
tuo taivaalta taas vettä kylmivää.
Päättyä sais elämä tää tuskainen.
On syksy nyt ja sydämessä jää.

Junat ovat kivoja

Asun junaradan vieressä. Pimeässä on kivaa katsella, kuinka junat kiitävät ohi. Ääntäkin kuuluu.

Junia pimeässä
Ensin matala humina korviin kantautuu,
pian korkeampi suhina sen kanssa liittoutuu.
Kimeä kolina alla ujeltaa
ja lopuksi vielä hiukan raide vingahtaa
kun juna pimeässä talon ohi singahtaa.

Puiden välistä jo kaukaa junan valo väikkyy,
sen kirkkaan loisteen edestä pimeä pois säikkyy.
Ikkunoista kalpeampi valo kajastaa.
Huoneessani kirjahylly vähän natisee
kun juna illan pimetessä ohi pyyhkäisee.

Kesä ja ötökät

Ikkunan ulkopuolella oli pari valtavaa kimalaista. Kirjoitin aiheesta runon, mutta se on taas ulkomaankielinen, koska Hertta haastoi minut kirjoittamaan runon italiaksi. Tästä syystä runo on myös hyvin lyhyt.

Ma probabilmente mi pungerà
C'è un bombo terrestre
che vola fuori dalle mie finestre.
Forse spaventerà via le mosche.

Pieni pörröinen tuholainen

Ei, kyseessä ei ole hiiri, rotta tai edes citykani, vaan paljon salaperäisempi otus, joka vainoaa viattomia aikidoharrastajia. Runon otsikko paljastaa ötiäisen nimen, ja runo itse vastaa Hertan haasteeseen "runo mielikuvituseläimestä".

Hakamahamsteri
Se on pieni, pyöreä, pörröinen,
väriltään tummansininen,
ja jos totuutta siitä tietäisi en,
sanoisin: oi, se on suloinen!

Mutta ulkonäköön luottaa ei saa:
tämä otus vain harmia aiheuttaa.
Se hakaman sisällä asustaa
ja sinne möykkyjä muodostaa.

Kun hakamaa viikata yrittää,
hamsteri karvansa pörhistää,
hakaman sisukset myllertää
ja lahkeessa möykkynä möllöttää.

Harva vain hamsterin nähnyt on,
sen suojaväri on verraton.
Mutta hamsterin uhri on kiistaton:
pieni hakamanviikkaaja onneton.